BLOGI: Pienet ennakkoluulot ovat kiveä tiellä rasismiin

Ensin haluaisin esitellä itseni lyhyesti. Olen turkkilainen ja maahanmuuttajaäiti, joka asuu Suomessa. Muutin Suomeen neljä vuotta sitten. Työskentelin maahanmuuttoasiantuntijana Turkissa. Olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla. Vaikka suomen taitoni ei ole vielä riittävän hyvin, uskalsin toimia vapaaehtoisena MLL:ssä. Koska etnisestä ryhmästäni riippumatta asun Suomessa enkä näe itseäni erilaisena kuin tavallinen kansalainen. Turkki on kotimaani, jossa olen syntynyt, mutta Suomesta tuli toinen kotimaani. Ensinnäkin haluaisin sanoa, että muslimimaahanmuuttajana ei ole helppoa tuntea olevansa osa Suomea ja integroitua sinne. Haluan kuitenkin kiittää ”ystäväksi maahanmuuttaja äidille” -projektia ja MLL:ää, jotka tekivät koko prosessista minulle helpoksi.

Mitä on rasismi? Mitä rasismi oikein tarkoittaa? Mitä teet, kun sinusta tulee rasisti? Minä haluaisin selittää sinulle vanhana maahanmuuttoasiantuntijana, uutena maahanmuuttajana. Sinä et voi olla rasistia vielä mutta ehkä sinulla on ennakkoluuloja, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Esimerkiksi kun muutat uuteen maahan, on ennakkoluulo edes ajatella, että ”He varmasti sulkevat minut pois, koska olen muslimi, koska olen erilainen”. Tajusin tämän, kun muutin Suomeen. Kuvaamani esimerkit auttavat sinua ymmärtämään tämän paremmin.

Kuusi kuukautta Suomeen muuttamisen jälkeen saimme tietää, että miehelläni oli syöpä. Huomasimme varhain ja olimme onnekkaita. Testitulosten mukaan lääkäri päättää leikkauksesta tai kemoterapian aloittamisesta. Tämä oli yksi elämäni vaikeimmista hetkistä. Aamulla menimme sairaalaan kuulemaan testituloksia, ja lääkäri sanoi, että tilanne ei ole huono, hän voi mennä leikkaukseen heti. Olisin voinut olla maailman onnellisin ihminen sillä hetkellä. Sillä hetkellä suomalainen sairaanhoitaja halasi minua lämpimästi ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Hän sanoi minulle ”emme kuule paljon hyviä uutisia tässä huoneessa, olen niin iloinen puolestasi”. En voinut uskoa sitä.

Noin kahden kuukauden päästä aloitimme suomen kielen kurssin. Opettajamme oli upea nainen. Hän on aina tukenut meitä. Ja olin todella yllättynyt ja iloinen, kun hän kertoi meille koulun lopussa, että olette kuin minun lapseni.

Ja kesäkuussa vuonna 2021 poikani syntyi keisarileikkauksella. Sinä päivänä, jolloin olin menossa keisarileikkaukseen, olin melko huolissani. Mieheni myös tuli kanssani keisarileikkaukseen. Minun piti mennä yksin leikkaussaliin paikallispuudutukseen, mieheni saattoi tulla myöhemmin. Tämä huolestutti minua vielä enemmän, olin huolissani yksin jäämisestä ja siitä, että en pysty ymmärtämään kaikkea puhuttua, vaikka puhun suomea. Ja sitten hoitaja piti kädestäni tiukasti kiinni ja sanoi ”Kaikki menee hyvin, olemme täällä ja olet ihan kaunis äiti”. Yllätys!

Miksi en voinut uskoa tätä kaikkea, miksi muistan vieläkin. Koska valitettavasti rasismista on tullut normaalia tässä maailmassa. Ja oli yllättävää, että joku eri etnisestä ryhmästä rakasti sinua, halasi sinua. Toivon, että kaikki nämä hetket tapahtuvat tarpeeksi usein ollakseen normaaleja.

Tietysti ikäviä yllätyksiäkin tulee. Jos olet esimerkiksi nainen, joka käyttää huivia. Jotkut ihmiset varmistavat, että olet arabialainen, sinun äidin kieli on arabia, sinä et osaa puhua suomea, et osaa lukea. Jotkut jopa ajattelevat, että Turkin virallinen kieli on arabia. Tärkeintä tässä ei ole olla arabialainen tai turkkilainen, vaan rasisti, vaikka etnisistä ryhmistä ja niiden puhumista kielistä tiedetään niin vähän.

Silloin muutimme juuri Suomeen. Mieheni lasit menivät rikki ja jouduimme hakemaan sitä Kelaan. Emme tunteneet systeemi tuolloin kovin hyvin ja pyysimme sosiaaliohjaajalta apua. Kun mieheni selitti tilanteen, sosiaaliohjaaja kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Sinä saatat tarvita silmälasit, miksi haet miehen ensin, voimme tehdä hakemuksen sinulle ensin”, ja hän puhui naisten oikeuksista Suomessa. Olen yliopistosta valmistunut musliminainen. Mutta joissain paikoissa minun täytyy ehkä selittää, että mieheni ei kohdellut minua huonosti. Sinun täytyy selittää tämä, koska kuulut toiseen etniseen ryhmään. Eikö se osoita, kuinka normalisoituja ennakkoluulot ja rasismi ovat ? No, maassa, jossa henkilökohtaisia rajoja kunnioitetaan, onko normaalia, että joku, jota et tunne, kysyy kaupassa, miksi käytät huivia? Henkilökohtaisten rajojen pitäisi koskea kaikkia ihmisiä, eikö niin?

Olen syntynyt Turkissa. Turkki on monikulttuurisuus maa, jossa monet etniset ryhmät asuvat yhdessä. Siis opin sanat rasismi ja antirasismi lapsena. Mutta en ymmärsi silloin. Koska lapsilla ei ole etnisiä ryhmiä. Lapset kuuluvat vain rakkauteen.

Nyt äitinä haluan jokaisen ajattelevan vielä kerran kaikkia ennakkoluulojaan. Eikö elämä olisi kauniimpaa ilman ennakkoluuloja ja rakkaudella, vai mitä? Etkö halua maailmaa, jossa lapsemme kuuluvat vain rakkaudelle? Sitten on aika omaksua kaikki värit ja erot. Toivon meille kaikille ennakkoluulotonta Suomea ja maailmaa ilman rasismia.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton vapaaehtoinen