BLOGI: Nuorten lisääntyneet paineet
Menestyksen metsästäminen
Olin nuori 80-luvulla ja erotuin olemalla erittäin kova pinko koulussa. Tänä päivänä, etenkin tytöistä, varmaan jo 60 % ovat yhtä pinkoja kuin minä olin silloin. Minun sukupolvellani ei ollut huolta siitä, saisiko juuri sen oikean opiskelupaikan tai löytyisikö juuri se oikea urapolku. Tänään pohdin, miten se silloinen idealisti, joka ei pohtinut eri ammattien palkkakehitystä, kuitenkin lapsilleni puhuin niin paljon siitä mihin KANNATTAA satsata. Enkä varmaankaan ole ainoa, joka on näin tehnyt, sillä tämän päivän nuoret pohtivat todella paljon, miten täytyy suoriutua menestyäkseen elämässä. Ja sanaan menestys tulkitaan usein kuuluvan myös taloudellinen menestys.
Yksi selittävä tekijä on tuloerojen kasvu, joka myös näkyy lasten maailmassa. Kun minä olin lapsi ja nuori, kenelläkään ei ollut mitään erityisen hienoja vaatteita eikä tehnyt mitään poikkeuksellisen luksusta. Meidän harrastuksemmekin olivat erittäin huokeita. Tänään tuloerot perheiden välillä Suomessa ovat jotakin aivan muuta, ja aika monella on varaa vaikka millaisiin huippuelämyksiin ja luksustuotteisiin. Me vanhemmathan haluamme antaa lapsillemme kaikkein parasta, ja jos rahaa riittää niin maailmassa kyllä löytyy loputtomasti ostattavaa. Tällaisesta syntyy kateus ja toive voivansa joskus myös itse saavuttaa sellaisen aseman, että rahaa on paljon.
Ja jos ei vertailu lähialueen nuoriin riitä antamaan tällaista vähemmyyden tuntoa, niin sen saa helposti vilkaisemalla sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan, jossa useat some-vaikuttajat esittelevät ihanaa luksuselämäänsä. Jos yhteiskunnan tavoite on saada nuoret tuntemaan suuren paineen tsemppaamaan ja pyrkimään aina parhaaseen suoritukseen, niin ehkä olemme onnistuneet. Jokainen on oman onnensa seppä, kaikuu nuortemme takaraivoissa. Ongelma on vain siinä, että kun kaikki suorittavat koulua ja harrastuksia täysillä, niin edelleen jotkut menestyvät vähän paremmin kuin jotkut muut ja kaikista ei voi tulla juristeja tai lääkäreitä.
Läsnäolon ja arvostuksen arvo
Kun huomaa, ettei edes yrittämällä tule kuulumaan luokkansa parhaimmistoon niin omaa egoa suojaa helposti heittäytymällä ihan mahdottomaksi tai liittymällä johonkin sellaiseen ryhmään, jossa tavoitellaan statusta ja mammonaa tekemällä pahoja asioita. Jos maailma näyttäytyy jakautuvan A ja B kansalaisiin, etkä ole syntynyt A-kansalaiseksi, koulussa menestyjäksi, urheilustaraksi tai sometähdeksi, niin ehkä vetäydyt pelimaailmaan tai jonnekin netin syövereihin, jossa voit olla joku ihan muu. Kun paheksumme sosiaalituilla eläviä henkilöitä, niin kuinkakohan moni heistä on vain luovuttanut, kun ei ole löytänyt millään sitä omaa menestymisen polkua?
Jotta lapsi tai nuori voisi löytää itsellensä mielekkäitä tulevaisuuden polkuja ilman paineita, hän tarvitsee aikuisten läsnäoloa ja arvostusta. Kun kehumme vain tekemistä se voi lisätä paineita suorittaa ja ahdistua. Mutta kun näemme koko persoonan ja arvostamme häntä juuri sellaisena kuin hän on, toivottavasti autamme lasta ja nuorta selviämään tässä suuria paineita luovassa nykymaailmassa. Onnelliseksi voi tulla erittäin monella eri tavalla. Siinä oman tavan löytämisessä jokainen tarvitsee ennakkoluulottomia sparraajia, jotka eivät toteuta omia unelmiaan lastensa kautta vaan yrittävät nähdä hänen aidon minänsä.
Kun täytin 12-vuotta, sain isältäni kaksi hienoa kirjaa, joista toinen käsitteli maailmanrauhan saavuttamista ja toinen ilmastomuutoksen estämistä. Silloin elettiin vuotta 1983 ja sodanuhka oli pienentynyt ympärillämme ja ilmastonmuutoksesta ei vielä yleisesti puhuttu paljonkaan. Kirjat antoivat toiveikkaan olon ja motivoivat minua tarttumaan yhteiskunnan ongelmiin. Ratkaisuna tarjottiin mm maalämpöä, tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Nyt 40 vuotta myöhemmin tuntuu kuin tämä ongelmien ratkaiseminen olisi ollut tarpomista mudassa. En yhtään ihmettele, että tämän päivän 12-vuotiaita ahdistaa enemmän kuin mitä minua silloin.
